Tulen ja jään laulu
Tulen ja jään laulu -sarjan epävirallinen fanisivusto
Mitä tapahtui Suvisalissa?
Kolmas Dunk ja Egg –novelli on tulossa Warriors-kokoelmassa vuoden 2009 aikana. Ensimmäisessä The Hedge Knight -novellissa (ei suomennettu) Suvisali mainitaan Maekar Targaryenin yhteydessä, jolloin häntä kutsutaan Suvisalin prinssiksi. Maekar haluaisi viedä poikansa Aegonin (kutsutaan nimellä Egg – myöhemmin kuningas Aegon V) Suvisaliin, jossa hän voisi toimia ser Duncan Pitkän (kutsutaan nimellä Dunk – myöhemmin kuninkaankaartin komentaja) aseenkantajana. Dunk ottaa Eggin aseenkantajakseen, mutta ei suostu matkustamaan Suvisalille. Sworn Sword -novellissa (ei suomennettu) Maekarin kerrotaan pysyttelevän Suvisalilla murjottamassa, koska hänen veljensä Aerys I ei ollut valinnut häntä Kourakseen. Egg on Maekarin neljäs ja nuorin poika, joten perinteen mukaan Suvisalin linna siirtyi Maekarilta Eggille aikanaan.
Tulen ja jään laulu –sarjassa saamme Suvisalista tietää pääasiassa Miekkamyrsky –kirjassa. Kaikesta päätellen Suvisalissa tapahtui jotain dramaattista ja surullista, mikä paitsi raunioitti linnan, aiheutti myös ihmishenkien menetyksiä.
"Hän [Stannis Baratheon] on aina sen punaisen naisen kanssa, ja pelkäänpä, ettei hän… ole ihan järjissään. Ne puheet kivilohikäärmeestä… hulluutta, sulaa hulluutta, sen minä sanon. Emmekö oppineet Aerion Kirkasliekistä, yhdeksästä maagista ja alkemisteista? Emmekö oppineet mitään Suvisalista? Lohikäärmeistä uneksimisesta ei ole koskaan seurannut mitään hyvää, sanoin sen Axellille."
(Lordi Alester Florent, Miekkamyrsky 1, s. 328)
Aerion Kirkasliekistä tiedämme Jeor Mormontin kertomana, että tämä kuvitteli olevansa lohikäärme ja eräänä iltana juovuksissa ollessaan joi elovalkeaa muuttuakseen lohikäärmeeksi. Hän kuoli siihen (Kuninkaiden koitos, s. 91). Lordi Alester Florent rinnastaa Suvisalin tapahtumat kahteen lohikäärmeiden eloonherättämisyritykseen; Stannis Baratheonin kivilohikäärmeen herättämiseen punaisen papittaren avulla ja Aerion Kirkasliekin yritykseen herättää itsestään lohikäärme. Voinemme näiden perusteella olettaa, että Suvisalin tapahtumat liittyvät myös vastaavanlaiseen yritykseen.
Ser Barristan Selmy kertoo Daenerys Targaryenille tämän isoveljestä, Rhaegarista seuraavaa:
"… Prinssi Rhaegarissa oli surumielisyyttä, aavistus…" Vanha mies epäröi jälleen.
"Sano se", Dany yllytti. "Aavistus…?"
"… kohtalosta. Hän syntyi murheen keskelle, kuningattareni, ja sen vuoksi varjo häilyi hänen yllään kaikkina hänen päivinään."
Viserys oli puhunut Rhaegarin syntymähetkestä vain kerran. Ehkä tarina oli saanut hänet liian surulliseksi. "Häntä vainosi Suvisalin varjo, eikö totta?"
"Aivan. Ja silti Suvisali oli prinssin lempipaikka. Hän kävi siellä tämän tästä vain oma harppunsa seuranaan. Edes kuninkaankaartin ritarit eivät seuranneet häntä sinne. Hänestä oli mukava nukkua raunioituneessa salissa kuun ja tähtien alla, ja aina palatessaan hän toi mukanaan uuden laulun. Kun kuuli hänen laulavan ja soittavan hopeakielisellä suurharpullaan iltahämärästä, kyynelistä ja kuninkaiden kuolemasta, ei voinut olla tuntematta, että hän lauloi itsestään ja rakkaistaan"
(Miekkamyrsky 2, s. 29).
Ylhäisellä sydämellä vanha pienikokoinen nainen kertoo ennustuksia Viirittömälle veljeskunnalle. Kohdatessaan Arya Starkin nainen sanoo haistavansa kuoleman ja alkaa nyyhkyttää peloissaan. Hän sanoo kohdanneensa murhetta Suvisalissa:
"Minä näen sinut, susilapsi. Verilapsi. Luulin, että se oli lordi, joka haisi kuolemalta…" Nainen alkoi nyyhkyttää ja hänen pieni kehonsa vapisi. "Sinä olet julma tullessasi minun kukkulalleni, julma. Ahmin murhetta Suvisalissa, en tarvitse yhtään murhetta sinulta. Poistu täältä, synkkäsydän. Mene!"
(Miekkamyrsky 2 s. 35).
Nainen rauhoittuu ja haluaa kuulla Seitsenkieli-Tomin laulavan Jennynsä laulun. Myöhemmin meille kerrotaan laulusta nimeltä "Vanhakivien Jenny, jolla on kukkasia hiuksissaan". Lady Catelyn Stark yhdistää Jennyn Sudenkorentoprinssiin (Prince of Dragonflies) (Miekkamyrsky 2, s. 65). Jaime Lannisterin lukiessa kuninkaankaartin historiaa, meille selviää, että Sudenkorentojen prinssi oli Duncan Targaryen, Aegon V Targaryenin eli Eggin vanhin poika. Seitsenkieli-Tom laulaa Jennyn laulua myöhemmin Miekkamyrskyn loppunäytöksessä:
"Linnassa kuolleiden kuninkaiden tanssi Jenny kanssa aaveittensa…"
Rhaegar lauloi kuolleista kuninkaista ja Jenny tanssi kuolleiden kuninkaiden linnassa, surumielisenä, todennäköisesti menetettyään rakkaansa. Kuolleet kuninkaat olivat Targaryeneja. On täysi syy olettaa, että Suvisalissa kuolivat tuona onnettomana yönä hallitseva kuningas Aegon V eli Egg, hänen perijänsä ja Jennyn rakastettu prinssi Duncan, Sudenkorentojen prinssi. Tätä tukee myös Valtaistuinpelissä olevan Targaryenien hallitsijasuvun luettelo, jonka mukaan Aegon V:n perillinen ei ollut prinssi Duncan, vaan hänen toinen poikansa Jaehaerys II. Niinpä Duncan kuoli joko ennen tai yhtä aikaa isänsä kanssa. Tässä on mukana kuitenkin pieni jippo, joka on tullut ilmi parissakin GRRM haastattelussa. Tulkinnan mukaan Egg teki prinssi Duncanista perinnöttömän jossakin vaiheessa (linkki). Tämä lienee johtuu siitä, että Duncan rakastui aatelittomaan tyttöön (Jennyyn). Ennen uutta/uusia Dunk ja Egg –novellia/novelleja ei voi varmuudella sanoa, oliko Duncan perinnötön joka tapauksessa Suvisalin tapahtumien aikaan. Jenny kuitenkin menetti rakastettunsa, joten Duncan kuoli Suvisalilla.
Suvisalin onnettomuus ei GRRM:n mukaan liittynyt Yhdeksän pennin kuninkaiden sotaan. Kuninkaankaartin historian mukaan noihin aikoihin kuninkaankaartin komentaja vaihtui ser Duncan Pitkästä ser Gerold Hightoweriin. On mahdollista, että kaartin komentajana, kuninkaansa suojana, myös Dunk sai surmansa Suvisalin tapahtumien aikana – samana yönä kun Rhaegar Targaryen syntyi.
Ennustuksen mukaan luvattu prinssi (tai prinsessa kuten myöhemmin osoittautui) syntyisi suolan ja savun keskellä. Rhaegar ja mestari Aemon Targaryen olettivat, että savu oli peräisin tulipalosta, joka tuhosi Suvisalin ja suola kyynelistä, joita vuodatettiin kuolleiden takia (Korppien kestit, s. 527). Niinpä Rhaegar luuli jonkin aikaa olevansa ennustuksen luvattu prinssi. Ilmeisesti tuo ennustus ja sen mukanaan tuoma kohtalo painoi häntä.
Valtaistuinpelissä, kun Daenerys epäili herättäneensä lohikäärmeen suututtaessaan veljensä Viserysin, ser Jorah Mormont tuhahtaa:
"Pystyttekö herättämään kuolleita, tyttö? Veljenne Rhaegar oli viimeinen lohikäärme ja hän kuoli Kolmikärjellä." (Valtaistuinpeli, s. 210)
Vaikka ser Jorahin huomautus saattaa olla vain irrallinen lausahdus "viimeisestä lohikäärmeestä", se saa silti miettimään onko takana jokin muukin ajatus. Ilman tarkempaa tietoa Suvisalin tapahtumista, alun lohikäärmeen herättämis -viitteiden perusteella, herää kuitenkin epäilys, josko Targaryenin hulluus johti siihen, että silloisen prinssi Aerysin ja prinsessa Rhaellan syntymättömästä/syntymäisillään olevasta esikoisesta yritettiin loitsujen ja elovalkean avulla tehdä lohikäärmettä. Daenerys puhuu Suvisalin varjosta, ja mm. Stannisin maagin, Melisandren taikuuteen kuuluu varjot. Lisäksi lordi Alester Florent sanoo Targaryenien ennenkin käyttäneen maageja, ja alkemistien elovalkea niin ikään oli heille tuttua tavaraa.
Dunk ja Egg –tarinoiden perusteella on vaikea uskoa, että itse Aegon V olisi sortunut moiseen yritykseen, mutta ehkä Aerys, joka tunnettiin Hulluna kuninkaana myöhemmin, oli osallinen tapahtumaan. Olihan Rhaegar hänen lapsensa.
Suvisalin tragedia on erittäin mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta Tulen ja jään laulu –sarjassa. Se johti myöhemmin yhden olennaisen ennustuksen väärintulkintaan ja sitä kautta ehkä vaikutti enemmänkin tuleviin Rhaegariin liittyviin tapahtumiin (ks. pohdinto Jon Nietoksen vanhemmista). Siihen saakka kunnes GRRM antaa meille seuraavan Dunk ja Egg –tarinan tai kertoo lisää Rhaegarista sarjassa, Suvisalin raunioita verhoaa yhä salaperäinen savu ja voimme vain tehdä oletuksia.
Ja muuten… mahtoikohan laulu Vanhakivien Jennystä tanssimassa kuolleiden kuninkaiden aaveiden kanssa olla Rhaegar Targaryenin luoma…
Sisällysluettelo
Samwell Tarlyn suvusta
Samwellin isä Randyll Tarly on naimisissa Lady Melessa Florentin kanssa. Samwellin äiti on Alester Florentin tytär. Alester Florentin Colin-veljen Delena-tytär sai äpärä lapsen, Edric Myrskyn, kuningas Robert Baratheonin kanssa ja Ryam-veljen tytär Selyse on naimisissa Stannis Baratheonin kanssa ja heillä on tytär Shireen.
Tämä tekee Melessasta, Delenasta ja Selysestä keskenään serkkuja ja siten Shireen, Edric ja Samwell ovat pikkusekkuja keskenään.
Stannis Baratheon poltatti Alester Florentin petturina, mikä tarkoittaa, että Stannis poltatti Samwellin isoisän.
Mielenkiintoista
Jon Nietoksen vanhemmat
Huom! Päivitetty 10.8.2009
Yksi Tulen ja jään laulun pinnan alla kytevistä arvoituksista on Jon Nietoksen äidin henkilöllisyys. Kun tätä arvoitusta lähtee tarkemmin tarkastelemaan, alkaa myös Jonin isän henkilöllisyys mietityttää. Onko Eddard Stark sittenkään Jonin isä ja väitetty Wylla Jonin äiti? GRRM on ilmoittanut, että Jonin vanhemmat selviävät sarjan myöhemmissä osissa, joten tällä seikalla saattaa olla juonen kannalta jopa tärkeäkin merkitys. Lähdetään liikkeelle Wyllasta:
ISÄ: EDDARD STARK
ÄITI: WYLLA
Eddard Stark ei missään ensimmäisen osan vaiheessa kieltänyt olevansa Jon Nietoksen isä, ei edes vaimolleen Catelynille. Catelyn uskoi vahvasti Nedin pettäneen häntä. Eddard ilmaisi asian Catelynille tavalla, joka jättää kuitenkin tulkitsemisen varaa:
"Älä milloinkaan kysy minulta Jonista", tämä sanoi jäisen kylmästi. "Hän on minun {lihaani ja} vertani (engl. He is my blood), siinä kaikki mitä sinun tarvitsee tietää." (Valtaistuinpeli, s. 64)
Robert epäilee, että Eddard on niin kunniallinen, ettei kykene valehtelemaan rakkauden tai kunnian takia (Valtaistuinpeli, s. 279). Eddard kuitenkin todistaa tämän luulon vääräksi antamalla väärän valan maanpetturuudestaan lapsiaan kohden tuntemansa rakkauden tähden. Tämän valan vuoksi hän menettää henkensä. Niinpä hän saattoi valehdella Catelynillekin ja muulle maailmalle isyydestään, mutta syyn täytyi olla merkittävä. Tässä tapauksessa hänen ei tarvinnut kuitenkaan edes valehdella, sillä Jonissa saattoi olla hänen vertaan siitä huolimatta, vaikka hän ei lapsen isä olisikaan ollut. Tästä myöhemmin. Eddard oli hyvin kunniantuntoinen, mikä toistetaan sarjassa useampaan kertaan. Hän saattoi suojella Jonin äitiä häpeältä, jota itsekin tunsi pettäessään vaimonsa, mutta Eddardin kylmä tapa lopettaa keskustelu alkuunsa saa epäilemään merkittävämpää syytä, varsinkin kun Eddard myöhemmin myöntää Robertille Jonin äidin nimen olevan Wylla. Jostain syystä Eddard ei halua keskustella vaimonsa kanssa edes vähää Jonin alkuperästä kuin peläten, että paljastaisi jotain, mitä ei halua paljastaa.
"Kerroit sen minulle kerran. Oliko se Merryl? Sinä tiedät ketä tarkoitan, äpäräpoikasi äiti?"
"Hänen nimmensä oli Wylla", Ned vastasi viileän kohteliaasti, "enkä mielelläni puhuisi hänestä."
"Wylla. Totta." Kuningas virnisti. "Hänen on täytynyt olla harvinaislaatuinen naikkonen, jos hän kykeni saamaan lordi Eddardin unohtamaan kunniansa edes tunniksi. Et koskaan kertonut minulle miltä hän näytti…"
Nedin suu pingottui suuttumuksesta. "Enkä kerro. Robert, minua kohti tuntemasi rakkauden tähden, anna asian olla. Minä häpäisin itseni ja Catelynin niin jumalien kuin ihmistenkin silmissä."
"Luoja paratkoon, sinähän tuskin tunsit Catelynia."
"Olin ottanut hänet vaimokseni. Hän odotti lastani."
"Ned, sinä olet liian ankara itsellesi. Olet aina ollut. Hitto vieköön, yksikään nainen ei halua vuoteeseensa Baelor Siunattua!" Kuningas läimäytti polveaan. "No, en minä painosta sinua, jos asia herättää sinussa noin voimakkaita tunteita, vaikka vannon, että olet ajoittain niin piikikäs, että sinun pitäisi ottaa vaakunaeläimeksesi siili (Valtaistuinpeli, s. 105).
Asia on arka Eddardille, vaikka hän jo toistamiseen kertoo Robertille Jonin äidin olevan Wylla. Wyllan nimi tulee esille toisestakin lähteestä. Tähdenlennon lordi Edric Dayne, lady Ashara Daynen ja Aamun Miekka Arthur Daynen veljen poika kertoo Arya Starkille Wyllan olevan Daynen suvun palvelija ja Edricin imettäjä aikoinaan. Wylla on Edricin mukaan Jon Nietoksen äiti (Miekkamyrsky 2, s. 38). Edric puhuu Wyllasta aikamuodossa, joka antaa olettaa Wyllan olevan yhä elossa.
Milloin Eddard olisi saattanut Wyllan raskaaksi? GRRM on kertonut faneille, että Jon on 8-9 kuukautta vanhempi kuin Daenerys Targaryen. Daenerys syntyi sen jälkeen kun Robertin kapinalliset olivat syösseet Aerys II Targaryenin vallasta ja prinssi Rhaegar oli kuollut. Näin ollen Eddard Starkin olisi pitänyt saattaa Wylla raskaaksi kapinasodan alkuvaiheissa, jotta Jon olisi oikean ikäinen. Eddard taisteli kuitenkin Robertin joukoissa, eikä meillä ole tietoa, että Eddard olisi viettänyt aikaansa Dornen rajamailla, missä Wylla todennäköisesti oleili, ennen kuin saapui sinne Lyannan vuoksi ja kohtasi Arthur Daynen surmaten tämän. Tiedoilla joita meillä on, ei ole kuitenkaan mahdotonta, etteikö Ned olisi kohdannut Wyllan jossain vaiheessa, saattanut tämän raskaaksi ja ottanut synnytyksen jälkeen pojan huostaansa taatakseen tälle paremman tulevaisuuden kuin mihin palvelija pystyi äpäräpojalleen.
Wyllan äitiys tuntuu kuitenkin väärältä johtolangalta, sillä jos Wylla on palvelija, mikä hänen roolinsa voi juonen kannalta olla, jotta häntä pitäisi salailla sellaisella kiihkolla kuin Ned tuntuu Jonin äitiä salailevan. Oletan, että Wyllalla on rooli juonessa, mutta se on jokin muu kuin Jonin äitiys. Wylla saattaa olla Howland Reedin ohella yksi ainoa elossa olevista henkilöistä, jolla on todellista tietoa Jon Nietoksen vanhemmista.
ISÄ: EDDARD STARK
ÄITI: ASHARA DAYNE
Aamun Miekka Arthur Daynen sisar, lady Ashara Dayne oli Eddardin ihastuksen kohde ennen kuningas Aerys Targaryenia vastaan käytyä kapinasotaa. Sodan päätyttyä Ashara teki itsemurhan heittäytymällä Kivimiekalta mereen (Valtaistuinpeli, s. 38). Syyksi kerrotaan ja lauluissakin lauletaan hänen sydämensä särkyneen. Edric Dayne kertoo Allyria-tätinsä sanoneen, että Ashara ja Eddard Stark rakastuivat Harrenhallissa turnauksen aikana. Catelyn oli silloin kihlattu Eddardin veljen Brandonin kanssa, eikä Eddardia tai Asharaa oltu vielä luvattu kelleen. Eddardin ja Asharan välinen ihastus pitänee ainakin jollain tasolla paikkaansa, sillä Meera Reed kertoo Bran Starkille tarinan rämemiehestä, joka osallistui Harrenhallin turnajaisiin valekevään vuonna ja näki hiljaisen suden tanssivan orvokinsinisilmäisen (purple) neidon kanssa. Hiljainen susi oli Eddard Stark ja orvokinsinisilmäinen tyttö Ashara Dayne (Miekkamyrsky 1, s. 315-319). Aiemmin saamamme tiedon mukaan Asharalla oli violetit silmät (Valtaistuinpeli, s. 64).
Kun sodat olivat ohitse ja Catelyn palasi Vuolasvirralta takaisin Talvivaaraan Robb-vauvan kera, Eddard oli jo palannut takaisin Jon ja tämän imettäjä mukanaan. Palvelustytöt huhusivat Eddardin surmanneen Aamun Miekan kaksintaistelussa ja Nedin myöhemmin palauttaneen tämän Sarastus-miekan Asharalle Dorneen. Huhun mukaan Ashara oli Jonin äiti. Kun Eddard kuulee huhusta Catelynin kautta, hän tukahduttaa sen alkuunsa, eikä Asharan nimeä mainita Talvivaarassa sen jälkeen (Valtaistuinpeli, s. 64). Vaikka Ned tukahdutti huhut kotonaan, niin ne olivat kantautuneet eteenpäin jo muualla. Cersei Baratheon kysyy Eddardilta surmasiko lady Ashara itsensä siksi, että Eddard surmasi hänen veljensä vai senkö vuoksi, että Eddard ryösti tämän lapsen (Valtaistuinpeli, s. 433). Eddard ei vastaa – tietenkään. Edric Dayne mainitsee Aryalle Eddardin ja Asharan rakkaussuhteesta ja Harwin myöntää juttuja kuulleensa. Harwin kuitenkin epäilee, ettei Ashara surmannut itseään sen vuoksi, että Eddard olisi särkenyt hänen sydämensä, vaan koska oli menettänyt rakastamansa veljen, Arthurin (Miekkamyrsky 2, s. 40). Huom! GRRM on maininnut, että Asharan ruumista ei koskaan löydetty, joten hänen kuolemaansa ei ole voitu todentaa.
Maantieteellisesti tulee samat ongelmat eteen kuin Wyllankin kanssa, mutta aikakuvio ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, etteikö Ashara voisi olla Jonin äiti. Eddard oli paikalla Kuninkaansatamassa kun Jaime Lannister surmasi Aerys Targaryenin ja Robert surmasi Rhaegar Targaryenin. Hän kertoo saapuneensa Ilon torniin Myrskynpään kautta. Ilon tornin edessä hän surmasi Aamun Miekan ja vei sitten Sarastuksen Asharalle kertoen samalla surmanneensa tämän veljen. Syy miksi Ned sodan aikana olisi ollut Dornessa ennen tuota tapahtumaa ja tehnyt Asharan raskaaksi jää epäselväksi, mutta mahdotonta se ei ole. Mahdollista on myös se, että Ashara oli kapinasodan alkuvaiheessa Kuninkaansatamassa, ja siirtyi sieltä pikaisesti takaisin etelään pois kapinan jaloista. Olisko ladyn maine kuitenkaan riittävä syy Eddardille vaieta asiasta vuosikausiksi, eikä kertoa edes Jonille tämän äidin henkilöllisyyttä? Mikä Asharan rooli on tarinassa, jos hän olisi Jonin äiti?
ISÄ: RHAEGAR TARGARYEN
ÄITI: LYANNA STARK
Tämä teoria pudottaa Eddard Starkin pois isyydestä ja antaa hänelle yhden syyn miksi puhua mahdollisimman vähän Jonin alkuperästä.
Teoria:
Rhaegar Targaryen rakastui Harrenhallin turnajaisissa valekevään vuonna Lyanna Starkiin, ja kruunasi tämän rakkauden ja kauneuden kuningattareksi, siitä huolimatta, että hänen vaimonsa prinsessa Elia oli läsnä turnajaisissa. Myöhemmin raskaaksi tullut Lyanna karkasi Rhaegarin kanssa Ilon torniin Dornen rajamaille, hyläten kihlattunsa Robert Baratheonin. Robertin kapinallisten aloitettua sotatoimet Aerysia vastaan Rhaegar lähti sotaan, ja Lyanna jäi Ilon torniin. Rhaegar lähetti kolme kuninkaankaartin ritaria suojelemaan häntä ja syntymätöntä Targaryenin perillistä. Robert ja Eddard uskovat Rhaegarin kaapanneen Lyannan vasten tahtoa ja vihassaan Robert surmaa Rhaegarin Kolmikärjellä. Eddard saa tietää Lyannan olinpaikan ja saapuu Ilon tornille. Hän saa vastaansa kuninkaankaartin ritarit ja taistelee miehineen heitä vastaan, surmaten ser Arthur Daynen. Taistelusta jäävät henkiin vain Eddard ja Howland Reed.
Eddard löytää Lyannan tornista kuolemaisillaan synnytykseen. Lyanna kertoo rakkaudestaan Rhaegariin ja pyytää Eddardia lupaamaan, ettei paljasta syntyvän lapsen alkuperää, sillä lapsen henki ei ole minkään arvoinen Robertin vihan edessä. Eddard ymmärtää lapsen olevan vaarassa ja lupaa kuolevalle sisarelleen suojelevansa lasta. Lapsen nimeksi tulee Jon ja Eddard väittää tästä edespäin lapsen olevan hänen äpäränsä. Ned vihkii Wyllan salaisuuteen, sillä tarvitsee jonkun huolehtimaan lapsesta Dornessa ja äitiehdokkaan äpärälleen. Howland Reed on Eddardin uskollinen ystävä ja pitää salaisuuden omanaan.
Taustaa:
Robert Baratheonin viha Targaryeneja kohtaan tuntuu kärjistyvän Rhaegariin, sillä tämä varasti hänen suuren rakkautensa, Lyannan:
"Tapan hänet joka yö unissani", Robert tunnusti. "Tuhatkin kuolemaa on vähemmän kuin hän ansaitsisi." (Valtaistuinpeli, s. 45)
"…Ja Rhaegar… kuinka monta kertaa luulet hänen raiskanneen sisaresi? Kuinka monta sataa kertaa?" (Valtaistuinpeli, s. 107)
Robertin sanoista päätellen Lyanna ei olisi vapaaehtoisesti antautunut Rhaegarille. Yhä vuosien jälkeen Robertin viha tuntui heltymättömältä. Hän uhkaa surmata Targaryenit viimeiseen henkeen ja järjestääkin viimeisen tunnetun Targaryenin, Daenerysin murhaa. Robert tuntuu kuitenkin olevan ainoa, jolla on pahaa sanottavaa Rhaegarista. Muiden, jopa Nedin, käsitys lohikäärmeprinssistä on erilainen:
Hän [Ned] mietti oliko Rhaegar mahtanut käydä säännöllisesti ilotaloissa; jostakin syystä hän arveli että ei (Valtaistuinpeli, s. 342).
Kun Daenerys pelastaa lammastytön dothrakimiesten kynsistä, ser Jorah Mormont toteaa:
Ritari loi häneen [Daenerys] omituisen katseen. "Te totisesti olette veljenne sisar."
"Viserysin?" Dany ei ymmärtänyt.
"Ei.", ritari vastasi. "Rhaegarin." Mies laukkasi matkoihinsa. (Valtaistuinpeli, s. 589)
Ser Barristan Selmy, joka tunsi Targaryenit heidän valtakaudellaan, kertoo Danylle Rhaegarista:
Dany kääntyi takaisin aseenkantajan puoleen. "En tiedä Rhaegarista paljoakaan. Ainoastaan Viserysin kertomia tarinoita, ja hän oli veljemme kuollessa vasta pikkupoika. Millainen hän oikeasti oli?"
Vanha mies [ser Barristan Selmy] mietiskeli hetken.
"Pystyvä. Ennen kaikkea sitä. Päättäväinen, harkitseva, velvollisuudentuntoinen, määrätietoinen." (Miekkamyrsky 1, s. 113)
"Mestarit tunsivat kunnioituksensekaista pelkoa hänen [Rhaegarin] älyään kohtaan, mutta hänen isänsä ja ritarit pilailivat happamina, että Baelor Siunattu oli syntynyt uudelleen. Kunnes sitten eräänä päivänä prinssi Rhaegar löysi kääröistä jotakin, joka muutti hänet. Kukaan ei tiedä mitä se mahtoi olla, mutta varhain eräänä aamuna poika vain ilmestyi pihalle ritarien sonnustautuessa sotisopiinsa. Hän käveli asemestari ser Willem Darryn luokse ja sanoi: "Tarvitsen miekan ja haarniskan. Minusta täytyy ilmeisesti tulla soturi." (Miekkamyrsky 1, s. 113)
"Kun koittaa päivä, jolloin nostatte viirinne, puoli Westerosia on kanssanne", lupasi Valkoparta [ser Barristan Selmy]. "Veljenne Rhaegar muistetaan yhä – ja suurella rakkaudella."
"…Täytyyhän isästäni olla jotakin hyvääkin sanottavaa, vai mitä?"
"On sitä, Teidän Armonne. Hänestä ja hänen edeltäjistään. Isoisästänne Jaehaerysista ja hänen veljestään. Heidän isästään Aegonista, äidistänne… ja Rhaegarista. Hänestä kaikkein eniten." (Miekkamyrsky 2, s. 377)
Meidän on siis syytä uskoa, että Rhaegar oli paitsi kaunis, kuten Cersei hänestä ajatteli (Korppien kestit, s. 370), myös älykäs ja kunniantuntoinen. Häntä arvostettiin siinä missä hänen isäänsä pidettiin hulluna. Todisteita siitä, että Lyanna ja Rhaegar rakastuivat toisiinsa, löytyy, kuin myös siitä, että vaikka Lyanna oli kihlattu Robertille, hän ei juurikaan uskonut miehen pysyvän uskollisena avioliitossa:
"Robert ei koskaan pitäydy yhdessä vuoteessa", Lyanna oli sanonut hänelle Talvivaarassa kauan sitten, sinä yönä kun heidän isänsä oli luvannut hänen kätensä Myrskynpään nuorelle lordille."… "Rakkaus on suloista, Ned rakas, mutta se ei voi muuttaa miehen luonnetta." (Valtaistuinpeli, s. 340)
Lyannan ja Rhaegarin ihastus tuntui alkaneen Harrenhallin turnauksen aikana:
Ned muisti hetken, jolloin kaikkien hymyt kuolivat, kun prinssi Rhaegar Targaryen kannusti hevosensa oman vaimonsa, dornelaisen prinsessa Elia Martellin ohi laskeakseen kauneuskuningattaren seppeleen Lyannan syliin. Ned saattoi yhä nähdä sen mielessään: huurteensininen talviruusuista tehty seppele. Ned Stark ojensi kätensä tarttuakseen kukkaiskruunuun, mutta kalpeansinisten terälehtien alla piilossa oli piikkejä. Hän tunsi niiden raapivan ihoaan terävinä ja julmina, näki verkkaisesti valuvan veren tihkuvan sormiaan pitkin, ja heräsi vapisevana pimeässä (Valtaistuinpeli, s. 555-556).
Myös Meera Reed kertoo Branille jotain tapahtuneen Lyannan ja Rhaegarin välillä turnausten juhlissa:
"Lohikäärmeprinssi lauloi niin surullisen laulun, että se sai susineidon nyyhkyttämään, mutta kun hänen pentuveljensä kiusoitteli häntä itkemisen takia, hän kaatoi viiniä tämän päähän" (Miekkamyrsky 1, s. 317).
"Ja salaperäisen ritarin [Howland Reed] olisi pitänyt voittaa turnajaiset kukistamalla jokainen haastaja, ja nimetä susineito rakkauden ja kauneuden kuningattarekseen."
"Susineito olikin rakkauden ja kauneuden kuningatar", sanoi Meera, "mutta se on murheellisempi tarina."
"Oletko varma, ettet ole kuullut tarinaa koskaan aikaisemmin?" kysyi Jojen. "Eikö isäsi koskaan kertonut sitä sinulle?"
Bran pudisti päätään. (Miekkamyrsky 1, s. 319)
Reedin lapset ovat kuulleet tarinan Harrenhallin turnauksesta selvästikin isältään ja tietävät jatkotapahtumia Lyannan ja Rhaegarin tarinaan enemmän kuin tuossa yhteydessä kertovat. Jojen kysyy useampaan kertaan Branilta, eikö hänen isänsä ole kertonut tarinaa hänelle, liittyi se sitten häneen itseensä ja Asharaan tai Lyannaan ja Rhaegariin (tai siihen mitä Howland Reed sai selville Kasvojen saarella).
Cersei Lannister muistelee myös Rhaegaria ja tämän yhteydessä Lyannaa:
Jos vain hän olisi mennyt naimisiin Rhaegarin kanssa, kuten jumalat olivat tarkoittaneet, prinssi ei ikipäivänä olisi vilkaissut toistamiseen sitä susityttöä. Rhaegar olisi kuningas edelleen ja minä olisin hänen kuningattarensa, hänen poikiensa äiti (Korppien kestit, s. 372).
Daenerys tietää tapahtuneesta myös:
"Mutta nehän olivat ne turnajaiset, joissa hän kruunasi Lyanna Starkin rakkauden ja kauneuden kuningattareksi!" sanoi Dany. "Hänen vaimonsa prinsessa Elia oli siellä, ja siitä huolimatta veljeni antoi kruunun sille Starkin tytölle, ja varasti tämän myöhemmin kihlatultaan…" (Miekkamyrsky 2, s. 29).
GRRM kirjoittaa lisäksi Rhaegarin rakkauden kohteesta mainitsematta suoraan onko kyse Eliasta vai Lyannasta:
"Hänen veljensä Rhaegar taistelemassa vallananastajaa vastaan Kolmikärjen vesissä ja kuolemassa rakastamansa naisen tähden (Valtaistuinpeli, s. 33)
"Kuolevan prinssin rinnasta lensi rubiineja kuin veripisaroita, ja tämä lankesi polvilleen veteen ja mumisi viimeisellä henkäyksellään naisen nimen…" (Kuninkaiden koitos, s. 568)
Rhaegarin ja Robertin taistelussa oli kyse paitsi valtakunnasta, myös henkilökohtaisesta asiasta – naisesta. Siitä syystä on syytä olettaa, että nainen, jonka vuoksi Rhaegar taisteli ja jonka vuoksi hän kuoli, oli Lyanna, Robertin kihlattu. Tuohon aikaan, kun Rhaegarin uskottiin varastaneen Lyannan, Robertilla ja todennäköisesti myöskään Eddard Starkilla ei ollut tietoa toisesta mahdollisuudesta, että Lyanna olisikin lähtenyt Rhaegarin matkaan vapaaehtoisesti. Näin on kuitenkin syytä olettaa, sillä Eddard ei suhtaudu Rhaegariin kuin tämä olisi raakalaismainen naisen kaappaaja ja raiskaaja.
Daenerys puheesta saamme tietää varmuudella, että Rhaegar oli vienyt Lyannan jonnekin, eivätkä Eddard ja Robert tienneet minne. Eddard lopulta löytää Lyannan Ilon tornista. Lyannaa vartioi kolme kuninkaankaartin ritaria, vieläpä yksi kuuluisimmista heistä, legendaarinen Aamun miekka Arthur Dayne. Muut kaksi olivat ser Oswell Whent ja ser Gerold Hightower, itse kuninkaankaartin komentaja. Kun Targaryenien valtaistuin oli uhattuna, on outoa, että kuninkaankaartin ritarit, joiden tarkoitus on suojella kuningasta, ovat Dornessa kun heitä tarvittaisiin Kuninkaansatamassa tai Rhaegarin rinnalla Kolmikärjellä taistelemassa. Arthur Dayne sanoo Eddardin unessa, etteivät he paenneet, vaan valan vannoneina olivat juuri seillä missä heidät oli määrätty olla. Järkevin syy kuninkaankaartin ritarien olinpaikkaan täytyi olla, että he suojelivat valtakunnan perillistä. Ilon tornissa eivät olleet Elia lapsineen ja ser Willem Darry oli vienyt raskaana olevan kuningattaren ja pikku-Viserysin turvaan, vaan tornista Eddard löysi Lyannan. Lyanna ei ollut perillinen itse, mutta hän mitä todennäköisemmin, tästä näkökulmassa tarkasteltuna, odotti Targaryenin perillistä. Ja siinä oli riittämiin syytä miksi kuninkaankaartin ritarit vartioivat häntä henkensä kaupalla. Arthur Dayne oli ser Barristan Selmyn mukaan prinssi Rhaegarin vanhin ystävä (Miekkamyrsky 1, s. 112), joten olisi uskottavaa, että tällaisen salaisuuden ja tehtävän Rhaegar olisi luottanut juuri hänen käsiinsä.
Lupaus
Eddardin muistelmien perusteella hän oli läsnä kun Lyanna kuoli ja antoi tälle lupauksen (Valtaistuinpeli, s. 44). Tuo lupaus kalvaa Eddardia vielä vuosien jälkeenkin niin muistoissa kuin unissakin. Meille annetaan ymmärtää, että lupaus koski Lyannan ruumiin palauttamista kotiin Talvivaaraan isänsä ja Brandonin viereen kryptaan haudattavaksi, mutta jos kyse olisi niin yksinkertaisesta toiveesta, minkä Eddard toteuttaisi todennäköisesti muutenkin, miksi lupauksen taakka painaa Eddardia vuosia jälkeenpäin? Hän täytti lupauksen ja Lyannan voisi sanoa saaneen rauhan sen vuoksi. Lisäksi Lyanna oli peloissaan, kunnes Eddard antoi lupauksen, eikä pelkän viimeinen leposija väärässä paikassa luulisi voivan herättää kovin suurta pelkoa. Kuolinvuoteellaan Lyanna oli kuumeinen, mutta kuume ei voinut olla hänen kuolemansa syy, sillä myöhemmin Eddard muistelee lupaustaan Lyannalle tämän ollessa verivuoteellaan (Valtaistuinpeli, s. 556). Tätä ilmaisua käytetään tarkoittamaan synnytystä yleisemminkin, mutta myös GRRM käyttää veristä vuodetta toistamiseen Mirri Maz Duurin yhteydessä, jossa tämä kertoo Daenerysille omaavansa kokemusta synnytyksissä avustamisessa (Valtaistuinpeli, s. 594).
Eddard kertoo pidelleensä Lyannaa surusta murtuneena kunnes Howland Reed irrotti heidät toisistaan. Mitä tahansa tornissa tapahtuikin, Howland Reed todisti sen.
Eddard ajattelee antamaansa lupausta usein:
Robertilla oli tapana vannoa kuolematonta rakkautta ja unohtaa ihmiset iltaan mennessä, mutta Ned Stark piti lupauksensa. Hän ajatteli lupauksia, jotka oli tehnyt Lyannalle tämän maatessa kuolemassa, ja hintaa, jonka hän oli maksanut niiden pitämisestä (Valtaistuinpeli, s. 340).
Tässä yhteydessä Eddard miettii useampaa lupausta. Hän saattoi antaa Lyannalle lupauksen palauttaa tämän ruumiin Talvivaaraan, mutta se lupaus ei kalva hänen mieltään, vaan jokin toinen – jokin jonka hinta on ollut suurempi kuin hautapaikkalupauksen. Jos kyseessä on Lyannan lapsi, Targaryenien perillinen, ja Nedin tarkoitus pitää lapsen alkuperä salassa ja tehdä itsestään aviopetturi ja häpäistä itsensä niin Catelynin kuin muidenkin silmissä, lupauksella olisi todellista hintaa. Eddard rakastaa Catelynia suuresti ja salaisuuden pitäminen vaimoltaan on varmasti vuosien aikana tuottanut tuskaa, varsinkin kun Jon on aina ollut selkeästi vaikea pala purtavaksi Catelynille. Kuinka helpottavaa olisikaan ollut Nedille saada kertoa Catille, ettei lapsi ole hänen ja hän ei ole koskaan pettänyt vaimoaan?
Rauhattomat unet eivät olleet hänelle vieraita. Hän oli elänyt valheidensa kanssa neljätoista vuotta, ja yhä vain ne vaivasivat häntä öisin (Valtaistuinpeli, s. 110).
Tuolla hetkellä kun Ned ajattelee valheitaan, on kulunut neljätoista vuotta Jonin syntymästä. Eddard ei missään vaiheessa viittaa mihinkään valheisiinsa liittyen kapinasotaan, kuningas Aerysin, Rhaegarin ja tämän lasten kuolemaan, joten hän saattaa viitata tässä unettomia öitä aiheuttaneeseen valheeseen Jonin alkuperästä. Robert taatusti tekee selväksi Nedille, että hän haluaa jokaisen Targaryenin jälkeläisen kuolevan, ja jos Jon on Rhaegarin poika, Nedillä ei missään vaiheessa ole turvallista tuoda sitä julki.
Jotkut salaisuudet on parasta pitää piilossa. Jotkut salaisuudet ovat liian vaarallisia jaettavaksi edes niiden kanssa, joita rakastaa ja joihin luottaa (Valtaistuinpeli, s. 320).
Vaikuttaisi siltä, kuin Nedillä olisi oma osuutensa salaisuuksista, joita ei voinut kertoa edes rakastamilleen ja luottamilleen ihmisille, ja hän olisi valehdellut rakkauden tähden:
Millaisia valheita kerrommekaan rakkauden tähden", hän [Eddard] ajatteli. Suokoot jumalat minulle anteeksi (Valtaistuinpeli, s. 448).
[Robert]: "Huolehdi lapsistani puolestani"…
"Minä… suojelen lapsiasi kuin he olisivat omiani", hän [Eddard] sanoi verkkaisesti. (Valtaistuinpeli, s. 449)
Jos Eddard oli valmis suojelemaan Robertin (äpärä)lapsia, niin miksei myös sisarensa lasta.
Huurteensiniset talviruusut
Eddard yhdistää Lyannaan huurteensiniset talviruusut lähes jokaisessa muistossaan. Lyannalla oli kädessään kuollessaankin ruusun terälehtiä. Rhaegar Targaryen kruunasi Lyannan Harrenhallin turnauksessa kauneuskuningattareksi talviruusuista tehdyllä seppeleellä.
"Hääjuhlamme iltana, kun jaoimme vuoteen ensimmäistä kertaa, hän [Robert] kutsui minua sisarenne nimellä. Hän oli päälläni, sisälläni, haisi viiniltä ja kuiskasi Lyanna."
Ned ajatteli kalpeansinisiä ruusuja ja tunsi hetken halua itkeä (Valtaistuinpeli, s. 433).
Ruusuihin liittyy kuitenkin myös muita vihjeitä:
Sininen kukka kasvoi jäisen muurin halkeamasta ja täytti ilman suloisella tuoksullaan (Kuninkaiden koitos, s. 568)
Jäinen muuri tuntuisi viittaavan vahvasti Muuriin, valtavaan jäiseen rakennelmaan, ja kasvava sininen ruusu, Lyannan jälkeläiseen, Joniin. Tämän näyn näkee Daenerys Targaryen Kuolemattomien talossa Qarthissa, mikä kytkee sekä Muurin että Jonin Targaryeneihin ja siihen, että Jon on mahdollisesti Rhaegarin poika. Villien Ygritte kertoo Jonille laulusta, jossa Bael Bardi pyysi palkakseen lauluista Talvivaaran kauneinta kukkaa, Talvivaaran harvinaista ruusua. Kukan sijaan Bael otti Talvivaaran lordin ainoan tyttären ja piileksi tämän kanssa. Tyttö rakastui Baeliin ja synnytti tälle pojan, jonka Bael lapsen maksuksi luvatta poimimastaan ruususta. Ygritten mukaan Jonissa on siis Bael Bardin verta (Kuninkaiden koitos, s. 600). Jonille kerrottu tarina vastaa teoriaa, että Rhaegar poimi Talvivaaran ruusun (Lyannan) luvatta ja heidän lapsensa palasi maksuksi takaisin Talvivaaraan.
Jon
Kun Eddard tutkii Jon Arrynin murhaa, motiivin keskeisimmäksi seikaksi osoittautuu ulkonäköön liittyvät piirteet. Niinpä näitä samaisia piirteitä voidaan yrittää käyttää todistaessa Jonin mahdollista äitiä:
Jon näyttää enemmän Nediltä kuin yksikään Catelynin tälle synnyttämistä pojista (Valtaistuinpeli, s. 64) Arya oli perinyt isänsä ulkonäön (Valtaistuinpeli, s. 69) ja Arya mainitseekin olevansa Jonin kanssa samannäköinen. Muut perheen lapset ovat selvästi perineet piirteensä Catelynin puolelta Tullyilta. Eddard mainitsee Aryan muistuttavan Lyannaa (Valtaistuinpeli, s. 201), joten epäsuorasti myös Jonin voidaan sanoa muistuttavan Lyannaa. Toki, ainoa varma yhteys ulkonäöissä on vain Jonin ja Aryan kesken ja Jonin ja Nedin kesken. Rhaegar Targaryen oli ulkonäöltään vaaleahiuksinen ja indigonsini/violettisilmäinen, eikä näitä piirteitä Jonissa kerrota olevan. Ja vaikka olisikin, sekään ei vielä todistaisi Targaryenin perimästä, sillä myös Daynen suvun jäsenillä on usein violetit silmät.
Kun Eddard oli vangittu maanpetoksesta, hän tunsi tarvetta jutella Jonin kanssa. Ei muiden lastensa kanssa, vaan nimenomaan Jonin kanssa:
Ajatus Jonista täytti Nedin häpeällä ja surulla, joka oli liian syvää puettavaksi sanoiksi. Kunpa hän vain voisi nähdä pojan jälleen, istua ja puhua tämän kanssa… (Valtaistuinpeli, s. 559)
Myös Bran näki unessa isänsä tahdon jutella Jonin kanssa ja siihen liittyvän surun. Kolmisilmäinen varis johdatti unessa Branin alas kryptaan:
"Näin taas viime yönä unta variksesta. Siitä, jolla on kolme silmää. Se lensi makuuhuoneeseeni ja pyysi minua mukaansa, joten tein niin. Menimme alas kryptaan. Isä oli siellä ja me puhuimme. Hän oli surullinen."
"Ja minkähän takia?" Luwin tirkisteli putkensa läpi.
"Sillä oli jotakin tekemistä Jonin kanssa, luulisin." (Valtaistuinpeli, s. 643)
Eddard halusi puhua Jonille, ehkä kertoa tälle jotain tämän äidistä, kertoa pitkään salassa pitämänsä asian? Eddard halusi jutella Jonin kanssa niin paljon, että oli tärkeää tuoda se esille myös Branille. Bran tietää nyt, että Joniin liittyy jotain keskenjäänyttä.
Varis johdatti Branin unessa kryptaan, merkkinä siitä, että Eddardin paikka oli nyt kryptassa. Myös Rickon oli saanut saaman merkin. Talvivaaraan saapuikin pian viesti Eddardin kuolemasta. Useat sarjan unet ovat enteitä ja profetioita, joten ehkäpä Jonin uni kryptasta merkitsee jotain liittyen Lyannaan:
"… Ja sitten löydän itseni kryptan ovelta. Sisällä on mustaa ja voin nähdä portaiden kiertyvän alas. Jotenkin tiedän, että minun on mentävä alas, mutta en tahdo. Pelkään sitä mikä minua siellä mahtaa odottaa… Minä kiljun, etten ole Stark, ettei se ole minun paikkani, mutta se ei auta, minun on mentävä joka tapauksessa, joten lähden alaspäin tunnustellen seiniä laskeutuessani, koska minulla ei ole soihtua valaisemassa tietäni. Tulee yhä pimeämpää ja pimeämpää, kunnes haluan kirkua."
Joka tapauksessa jokin Jonia vetää kryptaan, eikä hän pysty torjumaan tuota vetoa, vaan hänen on vastattava siihen, jopa pimeässä haparoiden. Ehkä jonain päivänä Jonin matkaa valaisee soihtu, jota pitelee joku toinen?
Miksi? Rhaegar oli naimisissa ja hänen luonteenpiirteistään päätellen, hän ei ollut tyyppiä, joka pettää vaimoaan. Lyanna ei arvosta Robertissa uskottomuuden piirrettä, joten miksi nämä kaksi molemmat olivat valmiita rikkomaan liittonsa ja aiheuttamaan tuskaa? Rakkauden vuoksiko? Rhaegarinhan sanottiin olleen harkitsevainen.
Tähän ei ole varmaa vastausta, joten voidaan vain arvella, että asiaan liittyy paitsi rakkaus, myös ennustus.
"…prinssi Rhaegarissa oli surumielisyyttä, aavistus…" Vanha mies [ser Barristan Selmy] epäröi jälleen.
"Sano se", Dany yllytti. "Aavistus…?"
"… kohtalosta. Hän syntyi murheen keskelle, kuningattareni, ja sen varjo häilyi hänen yllään kaikkina hänen päivinään."
"Häntä vainosi Suvisalin varjo, eikö totta?"
"Aivan. Ja silti Suvisali oli prinssin lempipaikka…" (Miekkamyrsky 2, s. 29)
Rhaegar löysi nuorena kääröistä jotain, joka sai hänet ryhtymään ritariksi velvollisuudesta. Rhaegar saattoi pitää itseään tulevan Azor Ahain isänä, ja halusi toteuttaa ennustuksen häneen asettamat vaateet. Azor Ahai on ennustuksessa luvattu prinssi. Daenerysin Kuolemattomien talossa näkemän näyn perusteella Rhaegar piti poikaansa Aegonia luvattuna prinssinä, mutta totesi jotain puuttuvan:
"Aegon", mies sanoi naiselle, joka imetti vastasyntynyttä vauvaa mahtavalla puisella vuoteella. "Mikä olisi parempi nimi kuninkaalle?"
"Teetkö hänelle laulun?" nainen kysyi.
"Hänellä on jo laulu", mies vastasi. "Hän on se luvattu prinssi, ja tulen ja jään laulu on hänen." Mies katsoi ylös sen sanoessaan ja hänen silmänsä tapasivat Danyn silmät, ja vaikutti siltä kuin hän olisi nähnyt tämän seisovan siinä oven toisella puolella. "Täytyy olla yhtä enemmän", mies sanoi, vaikka Dany ei pystynyt sanomaan puhuiko mies hänelle vai vuoteessa makaavalle naiselle. "Lohikäärmeellä on kolme päätä." Mies meni ikkunapenkille, otti harpun syliinsä ja juoksutti sormiaan kevyesti sen hopeaisilla kielillä. Suloinen murhe täytti huoneen miehen, naisen ja lapsen haihtuessa aamu-usvan lailla, ja vain musiikki viipyili paikalla hoputtamassa Danya jatkamaan matkaansa (Kuninkaiden koitos, s. 564).
Dornen Elia Martellin terveydentilan sanotaan usein olleen heikko. Rhaegar koki ennustuksen toteutuvan vain jos lohikäärmeellä oli kolme päätä, hän tarvitsi kolme lasta. Aegonin synnytys saattoi olla viimeinen, johon Elia terveydeltään kykeni. Dornen naiset eivät tunnu olevan moraalikäsityksiltään ihan pohjoisempien naisten kaltaisia. Oberyn Martellin rakastajattaren Ellaria Hiedan perusteella voisi kuvitella, että toinen nainen liitossa ei ole maailman pahin asia. Lyanna puolestaan oli 16-vuotias ja hänen päässään saattoi liikkua mitä tahansa nuoren naisen ajatuksia. Eddard kuvailee Aryan olevan hieman Lyannan kaltainen, joten Lyannassa saattoi elää voimakaskin kapinahenki ajoittain.
Tiedämme mestari Aemon Targaryenin kertomuksesta, että ennustuksen tulkinta oli ollut virheellinen. Mitä sitten tapahtuikaan Suvisalissa Rhaegarin syntyessä, se ei täyttänyt ennustusta eikä Rhaegar ollut prinssi, joka oli luvattu. Sitä ei ollut myöskään Aegon, vaikka Daenerysin näyssä Rhaegar luuleekin niin. Jos Aemon on oikeassa viimeisessä tulkinnassaan Azor Ahai, luvattu prinsessa, onkin Daenerys. Tällä hetkellä Daenerysia pidetään viimeisenä Targaryenina, mutta silti ennustuksen mukaan lohikäärmeellä on kolme päätä. Kolme Targaryeniä, joista Daenerys on vain yksi. Jos Jon on Lyannan ja Rhaegarin yhteinen lapsi, hän on itsessään jo tulen (Rhaegar) ja jään (Lyanna) laulu ja yksi mahdollinen Daenerysin lohikäärmeiden päistä. Melisandren mukaan uudesti syntynyt Azor Ahai, eli siis Daenerys (ei Stannis Baratheon kuten Melisandre luulee) pelastaa maailman pimeydeltä ja kylmältä, Muukalaisilta. Daenerys tarvitsee tuon ennustuksen toteutukseen oletettavasti kaksi muuta henkilöä, joten Jonin alkuperä saattaa viitata siihen, mitä tuleman pitää. Jos Jon on Rhaegarin äpäräpoika, hän on lohikäärmeprinssi ja hänellä on merkittävä osa kuningatar Daenerys I:n tehtävässä ja Westerosin tulevaisuudessa.
Itsestään selvää?
Vaikka fanit pitävät tästä teoriasta kovinkin, niin täytyy mainita, että GRRM:n kumppani Parris on vihjaillut, että R+L=J -yhtälö on liian itsestäänselvää, eikä GRRM sorru itsestäänselvyyksiin. Mitä muita viitteiden tukemia vaihtoehtoja siis on olemassa?
A+L=J?
Entä jos Rhaegar kuolikin huulillaan Elian nimi, eikä Lyannan? Entä jos Rhaegar kruunasi Lyannan huurteensinisillä talviruusuilla turnajaisissa jonkun toisen käskystä? Kenen käskyä Rhaegar tottelisi? Entä jos ruusujen terälehtien alla olevat piikit vihjaavat teräväpiikkiseen rautavaltaistuimeen? Tuliko Lyanna sittenkin raiskatuksi, raskaaksi ja viedyksi Ilon torniin vastoin tahtoaan ja Rhaegar toimi uskollisuudesta sukuaan kohtaan, suojellen Lyannaakin tuossa vaiheessa, mutta ei rakkaudesta. Onko Jonin isä hullu kuningas Aerys II Targaryen? R+L=J -teorian kohdat kannattaa lukea uudelleen tässä valossa.
Lisää johtolankojaJotta fanien tehtävä arvuutella mahdollisia vastauksia Jonin vanhemmista ei kävisi liian helpoksi, ennakkotietojen mukaan tulevassa A Dance with Dragons -kirjassa saamme uuden äitiehdokkaan Jonille.
Syrio Forel, Jaqen H’ghar, Alkemisti – yhden miehen monet kasvot?
Kun Arya Stark tapaa ensimmäisen kerran Jaqen H’gharin, jokin tämän puhetavassa muistuttaa Aryaa Syrio Forelista. Arya miettii usein Syriota Jaqenin yhteydessä, yhdistämättä miehiä kuitenkaan toisiinsa, joten lukijoiden keskuudessa on levinnyt epäilys, josko Syrio Forel ja Jaqen H’ghar ovatkin yksi ja sama henkilö?
Syrio Forel on hoikka ja pieni mies, jolla on kalju pää ja suuri nokkamainen nenä. Hänen äänessään on vapaakaupunkien nuotti. Syrio on ollut yhdeksän vuoden ajan Braavosin meriruhtinaan miekkamestari ja hän opettaa Aryalle salamurhaajien miekkailutaitoa, vesitanssia (Valtaistuinpeli, Arya 2, s. 203-204).
Eddard Starkin mukaan Syriolla on erinomainen maine, ja miehen leiskuva braavosilaistyyli sopii hyvin Aryan sirolle miekalle. Syrio opettaa Aryaa näkemään korvilla, nenällä ja iholla - Vesitanssija näkee kaikilla aisteillaan (Valtaistuinpeli, Eddard 7, s. 285) ja pelko satuttaa miekkoja syvemmältä. Niin Eddard kuin Meryn Trantkin kutsuvat Syriota braavosilaiseksi ja ser Meryn lisäksi vanhukseksi (Valtaistuinpeli, Arya 4, s. 472-473).
Viimeksi kun Arya näki Syrio Forelin, tämä taisteli ilman aseita Meryn Trantia vastaan. Ser Meryn on edelleen elossa, mutta Syrio Forelin kohtalosta meillä ei ole varmaa tietoa. Arya arvelee Syrion kuolleen, mutta Cersei sanoo Tyrionille "tytön viheliäisen tanssinopettajan sekaantuneen asiaan" (Aryan kiinniottamiseen) ja Arya pakeni (Kuninkaiden koitos, Tyrion 1, s. 54). Lauseesta ei voi ainakaan tulkita, että Syrio olisi kuollut ja onkin herännyt ajatus, että jospa Syrio otettiin kiinni ja koska kyseessä oli rikos kuninkaankaartilaista vastaan ja Syriolla olisi voinut joko tietoa Aryan mahdollisesta olinpaikasta, hänet säästettiin hengissä ja heitettiin mustiin selleihin. Syriosta ei kuitenkaan neljännen kirjan loppuun mennessä ole saatu lisää tietoa.
Jaqen H’gharin tapaamme ensimmäisen kerran kun Yoren kuljettaa miehiä ja Aryaa pohjoiseen Muurille. Jaqen on yksi kolmesta mustista selleistä mukaan otettu vanki, jonka Yoren haluaa jostain syystä pitää kahlittuna vankkureiden takaosaan koko matkan ajan.
Aryan silmin Jaqen kuvataan nuorimmaksi kolmesta kahlitusta. Jaqen on hoikka, hienopiirteinen, komea, alati hymyilevä ja hänellä on olkapäille ylettyvät suorat hiukset, joiden toinen puoli on valkoinen ja toinen punainen. Jaqenin puhetapa muistuttaa Aryaa Syriosta. Jaqen sanoo olevansa Lorathin vapaakaupungista Braavosista lähtöisin. Jaqen puhuu itsestään kolmannessa persoonassa (Kuninkaiden koitos, Arya 3, s. 188). Arya pelastaa Jaqenin hengen, mistä mies jää hänelle velkaa kolme kuolemaa Punaiselle jumalalle ja elämän voi maksaa ainoastaan kuolemalla (Kuninkaiden koitos, Arya 5, s. 378).
Arya ajattelee Jaqenin käyttäneen toisessa surmatyössä jotain synkkää taikuutta, sillä hän saa uskollisen koiran käymään isäntänsä kimppuun. Jaqen tietää Aryan oikean henkilöllisyyden ja hän on erinomainen miekkailija, jonka työskentelyä Arya kutsuu tanssimiseksi (Kuninkaiden koitos, Arya 8, s. 549-555).
Jaqen poistuu Aryan kuvioista kun elämät on maksettu kuolemalla. Jaqen sanoo tällöin aikansa olevan lopussa ja liu’uttaa kätensä kasvoja pitkin otsalta leukaan, muuttaen samalla kasvonsa. Poskista tulee pyöreämmät, silmät siirtyvät lähemmäs toisiaan, nenästä tulee kyömy, oikeaan poskeen ilmestyy arpi paikkaan, jossa sitä ei aiemmin ollut. Pitkästä punavalkoisesta tukasta tulee musta kiharapehko. Jaqen ilmoittaa Aryalle hänellä olevan velvollisuuksia ja lupauksia pidettävänä (Kuninkaiden koitos, Arya 8, s. 556).
Jaqen antaa Aryalle rautakolikon ja sanat valar morghulis, jotka johdattavat Aryan lopulta Braavosiin ja Monikasvoisen jumalan temppeliin. Tästä on syytä päätellä, että Jaqen on yksi temppelin palvelijoista, ns. Kasvoton mies. Jaqenin kyky muuttaa kasvonsa, tuntuu luonnistuvan muiltakin temppelin palvelijoilta.
Suurmestari Pycelle ja Petyr Baelish sanovat Kasvottomista miehistä seuraavaa miettiessään Daenerys Targaryenin salamurhaa:
"Braavosissa on järjestö nimeltään Kasvottomat miehet", suurmestari Pycelle ehdotti.
"Onko sinulla aavistustakaan kuinka kalliita he ovat?" Pikkusormi nurisi. "Voisin palkata kokonaisen armeijan palkkamiekkoja puolella heidän hinnastaan, ja se taksa koskee kauppiaasta. En uskalla ajatellakaan mitä he saattaisivat pyytää prinsessan surmaamisesta." (Valtaistuinpeli, Eddard 8, s. 318).
Arya kyselee Braavosissa Monikasvoisen jumalan temppelissä Jaqenia, mutta Lempeä mies ei myönnä tuntevansa tätä. Jokin saa kuitenkin noissa kielloissa uskomaan, että Jaqen, mikä miehen oikea nimi sitten onkaan, on tuttu.
Lempeä mies kuvailee Kasvottomia miehiä Aryan pohtiessa jäämistä temppeliin:
"Jää, niin Monikasvoinen jumala ottaa korvasi, nenäsi, kielesi. Hän ottaa surulliset harmaat silmäsi, jotka ovat nähneet niin paljon. Hän ottaa kätesi, jalkasi, käsivartesi ja sääresi, naiselliset osasi. Hän ottaa toiveesi ja unelmasi, rakkautesi ja vihasi. Niiden, jotka astuvat Hänen palvelukseensa, on luovuttava kaikesta, mikä tekee heistä sen mitä he ovat." (Korppien kestit, Arya 2, s. 328).
Syrion opetukset Aryalle kuulostavat paljolti samalta mitä Lempeä mies opettaa Aryalle Monikasvoisen jumalan temppelissä. Lempeä mies korostaa näkemään kaikilla aisteilla ja hän koettelee myös Aryan pelkoa. Koskapa Syrio on braavosilainen tai ainakin ollut pitkään Braavosissa, hänellä saattaa hyvinkin olla tekemistä temppelin kanssa, mutta onko hän Kasvoton mies ja Jaqen H’ghar?
Syrion tunnettu ja ennaltatiedetty maine puhuu teoriaa vastaan. Syrio on toiminut pitkään avoimesti miekkamestarina, eikä Kasvottoman miehen voisi palkkasalamurhaajana kuvitella ottavan kovinkaan pitkäaikaista roolia. Syrio on lisäksi selkeästi vanhempi kuin Jaqen, vaikka tämä ei kasvonsa muuttamaan kykenevälle lienee ongelma. On epävarmaa, olisiko Syrio voinut muuttaa mustissa selleissä kasvojaan Jaqeniksi kenenkään huomaamatta, mutta ainakin Tyrionin tapauksessa selvisi, että vartiointi on epämääräistä, joten ehkä se siksi onnistui. Arya huomaa Rorgen, Jaqenin kahlekaverin, pelkäävän braavosilaista, joten ehkä Rorgella on käsitys mihin Jaqen kykenee. Jaqenilla on kuitenkin omien sanojensa mukaan lupaus pidettävänään, joten tuntuisi oudolta, että tähän lupaukseen sisältyisi Aryan tanssinopettajana toimiminen matkanvarrella Syrion hahmossa. Mitään ratkaisevaa varmuutta siitä, että Jaqen on Syrio tai sitten ei ole, ei löydy, mutta useat seikat puhuu kuitenkin sen puolesta, että molemmat ovat kytköksissä Monikasvoisen jumalan temppeliin jollain tavalla.
Vaikka Jaqen ei olisikaan Syrio Forel, niin sen sijaan on lähes varmaa, että Aryan lähipiiristä poistunut mies ilmaantuu Vanhaankaupunkiin Korppien kesteissä kutsuen itseään Alkemistiksi. Alkemistin ulkonäkö muistuttaa hahmoa, joksi näimme Jaqenin muuttuvan Aryan läsnäollessa:
Nuoren miehen kasvot, tavalliset kasvot, korkeat poskipäät, häivähdys partaa. Oikeassa poskessa himmeä arpi ja koukkunenä, tuuhea musta tukkapehko (Korppien kestit, Espuhe/Pate, s. 26-27).
Alkemisti sanoo osaavansa tehdä kultaa raudasta ja saa Pate nimiseltä Kastellin akoluuttiopiskelijalta avaimen, joka mahdollisesti avaa jokaisen Kastellin oven. Vastineeksi Patelle Alkemisti antaa mahdollisesti myrkytetyn kultalohikäärme-kolikon ja Paten kohtalo, hänen purtua kolikkoa aitouden varmistamiseksi, jää epäselväksi. Kun Pate sitten ilmestyy Samwell Tarlyn saavuttua Korppien kestien lopussa Kastelliin näkyville, on syytä olettaa – jos aikajaksotus menee kronologisesti suoraviivaisesti kirjan alun tapahtumien ja kirjan lopun tapahtumien kanssa - että Alkemisti ei jäänyt pitkäikäiseksi hahmoksi Jaqenille, vaan hän muutti itsensä surmaamakseen Pateksi. Pate on kalpea, vaalea, pyylevä, taikinanaamainen nuorukainen, jolla on pyöreät hartiat, pehmeät kädet, silmät lähellä toisiaan. Samwellista nuorukaisessa on jotain mistä hän ei pidä (Korppien kestit, Samwell 5, s. 688-690).
Yhteenveto:
Päätelmäni mukaan Syrio Forel on eri henkilö kuin Jaqen H’ghar, mutta hänellä on jokin kytkös Monikasvoisen jumalan temppeliin ja Kasvottomiin miehiin joka tapauksessa.
Jaqen H’ghar on sama henkilö kuin Alkemisti ja sittemmin Pate.
Ja mitä sitten?
Mikä on tämän monikasvoisen Kasvottoman miehen tehtävä sitten? Hän on salamurhaaja, ja kallis sellainen. Hänen velvollisuutensa ja lupauksensa koskee todennäköisesti jonkun murhaamista, mutta kenen? Miten hän päätyi Kuninkaansataman mustiin selleihin, mikä hänen raskas rikoksensa oli? Mikä hänen päämääränsä on Kastellissa? Päätyikö Petyr Baelish, Varys ja kumppanit sittenkin palkkaamaan Kasvottoman miehen tappamaan Daenerys Targaryenin ja onko Jaqen H’ghar/Alkemisti/Pate se mies, jonka tehtävä se on? Miksi Kasvoton mies olisi silloin Kastellissa, eikä Kapean meren toisella puolen, vai liittyykö tehtävään lohikäärmeiden tuhoaminen ja siihen apua saadaan salaa Kastellista Marwynilta? Mikä rooli Jaqenilla on Aryan tulevaisuudessa ja kohtaavatko he vielä toisensa, milloin ja missä tilanteessa?
Jään innolla odottamaan sarja kuudetta kirjaa, sillä viidennessä ei välttämättä Jaqenin monia kasvoja nähdä.
Valar morghulis - valar dohaeris
Aryan pohdinnan jälkeen Valar morghulisista on selvinnyt hieman lisää, ja se on tuonut mukanaan toisen sanonnan Valar dohaerisin, jonka selviämistä piti odottaa neljänteen kirjaan saakka. Valar morghulis tuli esille ensimmäisen kerran, kun Arya sai Jaqen H'gharilta rautaisen kolikon:
"Jos koittaa päivä, jolloin haluaisit löytää minut jälleen, anna tuo kolikko kenelle tahansa braavosilaismiehelle ja sano hänelle nämä sanat - valar morghulis." Kuninkaiden koitos, Arya 9, s. 557
Kolikko on pennin kokoinen raudanpala, joka on ruostunut reunoiltaan. Toisella puolen on outoa kirjoitusta ja toisella miehen pää, joka on kulunut piirteiltään tunnistamattomaksi (Kuninkaiden koitos, Arya 9, s. 714). Valar morghulis on valyriaa, mikä selviää kolmannessa kirjassa:
"Valar morghulis", sanoi Missandei valyriaksi.
"Kaikkien on kuoltava", Dany yhtyi edelliseen Miekkamyrsky 1, Daenerys 3, s. 343
Oberyn Martell vahvistaa tietomme, että kyseessä on valyriankielinen sanonta, mutta käyttää sitä hieman eri muodossa:
"Onko maanpetos sanoa, että ihminen on kuolevainen? Valar morghulis ilmaistiin asia Valyriassa ennen vanhaan." Miekkamyrsky 2, Tyrion 4, s. 306
Arya toistaa valar morghulis -sanontaa useaan kertaa itsekseen ja myös tappaessaan portinvartijan Harrenhallissa (Kuninkaiden koitos, Arya 10, s. 726). Hän ei kuitenkaan tiennyt merkitystä, vaan käytti sanoja, koska toimi Jaqen H'gharilta saadun kolikon avustuksella ja Jaqen oli antanut sanat hänelle. Ensimmäisen kerran kolikolla ja sanoilla on erityistä merkitystä Aryalle, kun hän Suolalähteillä etsii itselleen laivamatkaa. Hänellä ei ole tarpeeksi rahaa maksaa matkasta ja siksi se tuntuu jäävän vain haaveeksi, kunnes hän toteaa braavosilaisen Titaanin tytär -laivan kapteenille:
Jaqen käski sanoa myös ne sanat. Arya risti kätensä rinnalleen. "Valar morghulis", hän sanoi kovaan ääneen ikään kuin olisi tiennyt, mitä se tarkoitti.
"Valar dohaeris", kapteeni vastasi ja kosketti kahdella sormella otsaansa. "Tietysti sinä saat hytin." Miekkamyrsky 2, Arya 6, s. 420
Valar morghulisilla ja kolikolla on siis vaikutusta braavosilaiseen kapteeniin, joskaan hän ei ole iloinen saadessaan Aryan matkustajakseen. Aryalle aukeaa tie Braavosin vapaakaupunkiin. Tässä vaiheessa meille esiteltiin myös sanonta valar dohaeris vastauksena valar morghulisille. Daenerysin ja Oberynin perusteella voinemme turvallisesti olettaa, että valar morghulis tarkoittaa:
- kaikkien on kuoltava
- ihminen on kuolevainen.
Mitä tarkoittaa sitten Valar dohaeris?
Miekkamyrsky 1:ssä Ygritte sanoo Jon Nietokselle lähes Daenerysin sanoin:
"Ja jos me kuolemme, sitten me kuolemme. Kaikkien on kuoltava, Jon Nietos. Mutta ensin me elämme." Miekkamyrsky 1, Jon 5, s. 509
Jos valar morghulis tarkoittaa "kaikkien on kuoltava", niin tarkoittaako valar dohaeris "ensin me elämme"? Onko todennäköistä, että villien parissa on käytössään sananparsi, jota käytettiin muinaisessa Valyriassa? Ehkäpä on, mutta Korppien kesteissä saamme kuitenkin lisää tietoa. Titaanin tyttären kapteeni Ternesio Terys toistaa valar dohaerisin laivan saavuttua Braavosiin. Hän sanoo sen Aryalle ja pyytää muistamaan hänet ja palveluksen, jonka hän on Aryalle tehnyt (Korppien kestit, Arya 1, s. 103). Myös kapteenin poika toistaa sanat Aryalle ja varmistaa tämän muistavan nimensä. Valar morghulis on Aryan sisäänpääsyn tae Monikasvoisen jumalan temppeliin. Monikasvoista jumalaa kutsutaan useilla eri nimillä eri maissa, mutta erityisesti Westerosissa jumala tunnetaan Seitsemän Vieraana (Korppien kestit, Arya 3, s. 513). Samwell Tarly sanoo Vieraasta Neilikalle seuraavaa:
"Lauloitko sinä vain kuudesta jumalasta? Craster kertoi meille aina, että teillä etelän asukkailla oli seitsemän jumalaa."
"Seitsemän", Sam myönsi, "mutta kukaan ei laula Vieraasta." Vieraan kasvot olivat kuoleman kasvot. Jopa hänestä puhuminen sai Samin tuntemaan olonsa levottomaksi. Miekkamyrsky 2, Samwell 1, s. 78
Lempeä mies kuvailee Monikasvoista jumalaa vähemmän pelokkaasti. Hän sanoo temppelin olevan rauhan paikka ja kutsuu temppeliä myös Mustan ja Valkoisen taloksi. Lempeän miehen mukaan loppujen lopuksi kaikkien teiden päässä seisoo odottamassa Monikasvoinen jumala (Korppien kestit, Arya 1, s. 107). Tosin sanoen kyseessä on Kuolema. Kuolema ei Lempeän miehen mukaan ole kuitenkaan pahinta, vaan se on Hänen lahjansa meille, kaipuun ja kivun loppu (Korppien kestit, Arya 2, s. 325).
Braavosin ja Valyrian kielissä on samoja sanoja (Korppien kestit, Arya 2, s. 323). Monikasvoisen jumalan palvelijoita kutsutaan Braavosin Kasvottomiksi miehiksi (Korppien kestit, Arya 2, s. 330). He saivat alkunsa Valyriassa, kaivosorjien keskellä, jossa ensimmäinen Kasvoton mies ryhtyi jumalan välikappaleeksi toteuttamaan orjien rukouksia päästä tuskistaan ja piinastaan. Westerosissa Kasvottomia miehiä palkataan salamurhien tekoon. Yhteys Valyrian ja sen kielen, Braavosin, Kasvottomien miesten ja Monikasvoisen jumalan temppelin välillä on siis todettavissa. Kun Lempeä mies toteaa Aryalle Korppien kesteissä valar dohaerisin liittyvän Monikasvoisen jumalan palvelemiseen, myös tämän sanonnan merkitys on saanut selityksensä.
"Tämän katon alla kaikkien on palveltava. Valar dohaeris, täällä sanotaan."
Tätä aihetta sivuaa myös pohdinta Syrio Forel, Jaqen H'ghar, Alkemisti - yhden miehen monet kasvot?
Sisällysluettelo
